Nimellisarvolla laskettu liikkeeseenlasku on arvopapereiden liikkeeseenlasku niiden nimellisarvolla, jonka nimellisarvo on arvopaperista maksettu hinta ( vekseli , toiminta , velvollisuus , julkinen velkapaperi jne. ), kun liikkeeseenlaskija myi sen alun perin .
Voimme myös määritellä sen summaksi, joka on toimitettava tietyn omistusoikeuden hankinnasta, että kun maksettu hinta on yhtä suuri kuin nimellisarvo, sanotaan, että nimike on hinnoiteltu nimellisarvolla. Näin ollen liikkeeseenlasku voi olla nimellisarvon yläpuolella, jos maksettava määrä on suurempi kuin arvopaperin nimellisarvo, nimellisarvolla, jos molemmat määrät ovat samat, ja alle nimellisarvon, jos on tarpeen toimittaa nimellisarvoa pienempi määrä.
Rahoitusarvopapereiden liikkeeseenlasku on yksi niistä tavoista, joilla yritysten on saatava rahoitusta rahoitusmarkkinoilta. Nämä arvopaperit voivat olla osakkeita (osakkeita) ja sitoumuksia tai joukkovelkakirjoja (korkotuotto).
Osakeanti par
Pääoman korotuksessa nimellisannin katsotaan olevan vapautettu osakeanti, joka veloitetaan yhtiön rahastoihin ja ei siten edellytä osakkeenomistajalle maksua, mutta se voi olla myös prosenttiosuus laskettu, kun se sen maksaa sijoittaja ja toisen yhtiö, sillä jälkimmäinen siirtää osan vapaaehtoisista varauksista pääomaan. Osakkeen hinnan määrää yhtiö yhtiökokouksen hyväksynnän jälkeen.
Arvopapereiden liikkeeseenlasku on osa yhtiön pääomankorotuksia rahoituksen hankkimiseksi kulujen, investointien ja hankkeiden kattamiseksi, joita yhtiö joutuu suorittamaan toimintansa.
Kun yhtiö tekee korotuksen alle nimellisarvon, maksu on pienempi kuin osakkeen nimellisarvo ja siksi osakkeenomistajat voivat olla kiinnostuneita hankkimaan niitä uusia osakkeita, jotka aiotaan laskea liikkeeseen.
Esimerkki par
Yhtiöllä on 1 000 000 osaketta nimellisarvoltaan 10 euroa. Lisäksi sillä on varauksia 5 000 000 euroa. Yhtiön pääoma on: 1 000 000 x 10 = 10 000 000 euroa.
Osakkeen nimellisarvo on yhtä suuri kuin pääoman määrä rahastoilla jaettuna osakkeiden lukumäärällä:
VT = (10 000 000 + 5 000 000) /1 000 000 = 15 000 000 / 1 000 000 = 15 euroa.
Toisaalta yhtiö päättää korottaa pääomaansa 2 000 000 eurolla ja tekee sen nimellisarvolla laskeen näin liikkeelle 200 000 uutta osaketta (2 000 000 / 10). Osakkeen uusi nimellisarvo olisi seuraava:
VT * = (10 000 000 + 5 000 000 + 2 000 000) / (1 000 000 + 200 000) = 17 000 000 / 1 200 000 = 14,17 euroa.
Näin ollen esiintyisi edellä mainittu laimennusvaikutus.
Tämän välttämiseksi olisi tarpeen vaatia emissiovoitto uudelta osakkeenomistajat:
PE = (10 000 000 + 5 000 000 + 2 000 000 + liikkeeseenlaskupreemio) /1 200 000 = 15 euroa.
Edellä esitetystä seuraa, että emissiopreemion tulee olla yhteensä 1 000 000 euroa, mikä tarkoittaa 5 euroa kutakin liikkeeseen laskettua uutta osaketta kohden.
Osakkeen uusi teoreettinen arvo olisi:
VT ** = 18 000 000 / 1 200 000 = 15 euroa
Toisin sanoen sama, joka oli olemassa ennen pääomankorotusta.
Liikkeeseenlaskun nimellisarvo korkotuottoisina
Joukkovelkakirjat ja velvoitteet nimellisarvolla ovat ne, joiden nimellisarvo on se, joka palautuu omistusoikeuden haltijalle vanhentumispäivänä. Näemme kuvassa kuinka liikkeeseen lasketut eri joukkovelkakirjat , nollakuponki (alennuksella liikkeeseen laskettu tai nimellisarvolla liikkeeseen laskettu ja takaisinmaksulla), kuponki 7 %, kuponki 10 % ja 13 % erääntyessä, sen kuoletus arvo on 100 % sen nimellisarvosta, jota kutsutaan nimellä "par".
Alennuksella liikkeeseen lasketut nollakuponkilainat (sillä ei ole välimaksuja) lasketaan liikkeelle esimerkiksi 85 % nimellisarvostaan ja eräpäivänä sijoittaja saa 100 % kannattavuuseron. Ne voidaan puolestaan laskea liikkeeseen nimellisarvollaan ja saada erääntyessään lunastuspreemio eli laskea liikkeeseen 100 % ja kuoletus 102 %.
Joukkovelkakirjalainan tai velvoitteen kuponki on maksu sen haltijalle tietyn prosenttiosuuden arvosta arvopaperin nimellisarvosta, joka voi olla vuosittain, puolivuosittain, neljännesvuosittain, kuukausittain jne.
Korkotuloissa on yleistä ilmaista sen hinta prosentteina joukkovelkakirjalainan/velkakirjan nimellisarvosta tai nimellisarvosta. Nimellisarvolla olevassa liikkeeseenlaskussa hinta on 100 %, arvoa korkeammassa liikkeeseenlaskussa sen hinta ilmaistaan yli 100 % (esimerkiksi 102 %) ja emissiossa, joka on alle nimellisarvon , joka tunnetaan myös alennusna. alle 100 % (esimerkiksi 98 %).
Esimerkki par-lainauksesta
Jos meillä on arvopaperi, jonka nimellisarvo on 100 % ja joka on listattu jälki- tai kaupankäyntimarkkinoilla:
- Sen kauppa käy alle nimellisarvon, jos se käy 75 prosentilla, erityisesti sanoisimme, että se käy kauppaa 75 prosentilla nimellisarvosta.
- Lainaus nimellisarvolla, kun tämä prosentti on 100, eli markkinahinta ja nimellisarvo ovat samat.
- Se käy kauppaa parin yläpuolella, jos se käy 105:ssä.
Lopuksi on korostettava, että teoria kertoo meille, että kiinteätuottoisia arvopapereita ei voida koskaan laskea liikkeeseen yli nimellisarvon , koska ei olisi järkevää, että sijoittajalta voitaisiin vaatia enemmän kuin nimellisarvoa joukkovelkakirjalainan tai velvoitteen ostamiseksi. Suurimman osan kiinteätuottoisista arvopapereista emissiohinta on kuitenkin sama kuin nimellisarvo ja arvopaperit lasketaan liikkeeseen nimellisarvolla, vaikka joissakin tapauksissa hinta voi olla alhaisempi tai korkeampi, riippuen siitä, miten ne lasketaan liikkeeseen. alennuksella tai palkkiolla.