Luis de Molina oli teologi Jeesuksen seuran jäsen. Hän on yksi harvoista Salamancan koulun jäsenistä, jotka eivät kuuluneet dominikaaneihin. Hän vastusti kaikkia determinismin muotoja ja säilytti kannan yksityisomaisuuden ja vapaakaupan puolesta.
Luis de Molina syntyi vuonna 1535 Cuencassa. Hän aloitti lakiopinnot Salamancassa, vaikka hän ei saanut niitä päätökseen. Sieltä hän siirtyi Alcalá de Henaresin yliopistoon, jossa hän opiskeli kanoneja ja logiikkaa vuonna 1552. Melkein samaan aikaan hän liittyi Jeesuksen Seuraan. Vain vuotta myöhemmin hänen jesuiittaesimiehensä lähettivät hänet Lissaboniin, matkan, jonka hän teki jalkaisin pyhiinvaelluksella ja eläen almuilla. Myöhemmin hän meni Coimbraan, jonka yliopistossa hän opiskeli taidetta. Näiden lopuksi hän opiskeli teologiaa myös portugalilaisissa Évorassa ja Coimbrassa. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1561 ja vuonna 1563 hän aloitti työskentelyn taiteiden professorina Coimbrassa vuoteen 1567 asti.
Vuonna 1568 Cuenca sai Vespers-tuolin opettamaan teologiaa Évoran yliopistossa. Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1571, hän onnistui saamaan teologian tohtorin tutkinnon. Tämä johtaisi hänen voittamaan teologian korkean tason professorin Évoran yliopistossa. Vuonna 1584 hän lähti akateemisesta maailmasta ja muutti Lissaboniin, jossa hän keskittyi teostensa säveltämiseen.
Jo vuonna 1591 hän palasi Espanjaan asuakseen Cuencaan vuoteen 1600 asti. Tänä vuonna hänet nimitettiin moraaliteologian professoriksi Madridin keisarilliseen korkeakouluun. Hän ei kuitenkaan koskaan voinut käyttää tätä tehtävää, koska hän kuoli samana vuonna.
Hänen ajattelunsa kattoi laajan tietämyksen. Sen teologinen perusta vaikutti suuresti hänen käsitykseensä maailmasta. Hän puolusti voimakkaasti ihmisen vapautta, vapaata tahtoa, mikä johti hänet asettumaan vapauden puolelle kaikissa ulottuvuuksissa.
Luis de Molinan ajatus
Luis de Molina on yksi harvoista Salamancan koulun jäsenistä, jotka ovat kotoisin jesuiitoista. Hänet tunnustetaan tärkeäksi tutkijaksi, joka osasi työskennellä niinkin erilaisilla aloilla kuin teologia, oikeustiede ja filosofia.
Hän omistautui myös taloustieteelle, vaikkakin poliittis-filosofisesta näkökulmasta. Tästä näkökulmasta hän kirjoitti ’De Justicia et Jure’, jossa hän pohti lakia, politiikkaa ja taloutta. Hän käsitteli muun muassa sellaisia aiheita kuin verot, hinnat ja monopolit, joissa hän osoitti klassista liberaalia näkökulmaa. He kaikki ovat hyvin läsnä useimmissa Salamancan koulun jäsenissä.
Hän oli väsymätön vapaan tahdon puolustaja ja taisteli kaikenlaista determinismia vastaan. Hän säilytti tämän aseman niin kutsutussa "Polemic de auxiliis" -lehdessä. Tähän liittyen hän syntyi käsitteen keskitiede. Tällä käsitteellä hän pyrki sovittamaan yhteen Jumalan kaikkivaltiuden ja ihmisen vapauden. Sen nimi johtuu siitä, että se on yksinkertaisen älyn tieteen ja näön tieteen välillä.
Vapaakauppa vapaan tahdon ilmaisuna
Jesuiitta sovelsi ihmisen vapauden ja vapaan tahdon käsitettä näkemykseensä politiikasta ja taloudesta. Hän huomautti, että kansalaisyhteiskunnan käsite on peräisin siitä, sillä ilman ajatuksen- ja toimintavapautta sen olemassaolo on merkityksetöntä. Siksi ihmisillä on aina Jumalan armon kautta kyky toimia kansalaisina. Rooli, joka liittyy erottamattomasti tarpeeseen tehdä päätöksiä asioissa, jotka vaikuttavat koko yhteiskunnan aineelliseen ja henkiseen hyvinvointiin.
Tästä lähtien Molina vahvistaa olevansa vapaakaupan kannattaja. Hän ymmärtää, että tämä malli on nimenomaan parhaiten sopusoinnussa Jumalan ihmiselle suoman vapauden kanssa. Tästä syystä se vastustaa kaikkia poliittisen vallan pyrkimyksiä säännellä hintoja ja markkinoita. Vapauden kannattajana hän puolusti myös yksityisomaisuuden legitiimiyttä ja kutsui orjakauppaa moraalittomaksi käytännöksi.
Hänen yksilönvapauden puolustamisensa sai hänet myös väittämään, että hallitsija on todellisuudessa hallintovirkailija. Ja todellisuudessa valta on yksittäisten kansalaisten käsissä. Tällä tavalla hänet merkittiin aikaansa edellä olevana 1700- ja 1800-luvun liberaalien ajattelijoiden edelläkävijänä.