Aineellinen laki

Aineellinen oikeus on joukko oikeuksia ja velvollisuuksia alueella asuville kansalaisille tietyksi ajaksi, jotka sisältyvät sääntöihin, lakeihin tai määräyksiin. Aineellista oikeutta käytetään yleisesti objektiivisen oikeuden synonyyminä.

Aineellinen laki

Aineelliseksi oikeudeksi kutsutaan sitä oikeuksien ja velvollisuuksien joukkoa, jotka säätelevät ihmisten jokapäiväistä elämää ja jotka sisältyvät laillisiin koodeihin sekä siviililakiin, rikoslakiin tai kauppalakiin.

Tämä oikeus tunnetaan myös aineelliseksi oikeudeksi, joka määrittää todelliset oikeudet ja velvollisuudet, jotka hallitsevat kansalaisten elämää.

Aineellisen oikeuden tunnusmerkit

Aineellisen oikeuden pääpiirteet ovat:

  • Aineellinen oikeus luokitellaan julkisoikeudeksi tai yksityisoikeudeksi. Julkinen oikeus vaikuttaa valtion ja yksilöiden välisiin suhteisiin ja yksityisoikeus yksilöiden välisiin suhteisiin.
  • Vastaavasti aineellinen oikeus voidaan luokitella pakottavaan lakiin ja toimintalakiin. Pakottava laki viittaa sääntöihin, joita ei voida muuttaa osapuolten tahdolla ja jotka ovat ehdottoman pakollisia. Esimerkkinä näistä säännöistä ovat ne, jotka säätelevät liikennesääntöjä. Laitelaki viittaa sääntöihin, joita osapuolet voivat muuttaa tietyssä tapauksessa.
  • Aineellinen oikeus säätelee kaikkia aloja, siviili-, työ-, hallinto-, rikos- tai kaupallisia aloja.

Aineellinen laki ja adjektiivilaki

Aineellisen oikeuden vastakohtana on adjektiivilaki, joka on prosessilaki. Toisin sanoen siinä vahvistetaan normit, jotka ohjaavat kansalaisten toimintaa ennen oikeudellista toimintaa.

Adjektiivioikeus ei luo aineellista oikeutta tai velvollisuutta. Toisin sanoen oikeus vapauteen tai oikeus mennä naimisiin tai kielto varastaa ei ole adjektiivioikeus, vaan aineellinen oikeus. Toisaalta oikeus valittaa valituspäätöksestä tietyn ajan kuluessa on adjektiivioikeus.

Aineellinen laki olisi siviili-, rikos-, kauppa-, työlaki ja adjektiivilaki rikos-, siviili-, työ- tai hallintoprosessilaki.

Ymmärtääksemme paremmin tätä eroa, katsotaanpa esimerkki. Kaksi ihmistä haluaa aloittaa avioeroprosessin, jossa heidän on mentävä tuomarin eteen ratkaisemaan avioerokanteen ja purkamaan avioliittosopimus ja avioliitto.

Tuomari soveltaa aineellista lakia avioliiton purkamiseen. Siten perheoikeutta sovelletaan määrittämään säännöt, joiden mukaan avioliiton yhteinen perintö tai lapsen huoltajuus jaetaan.

Sen sijaan sekä tuomari että puolisot käyttävät adjektiivia oikeus, joka tulee esille myös tässä esimerkissä. Tämä oikeus määrittää ehdot ja lomakkeet avioerovaatimuksen jättämiselle, oikeudenkäyntiin menemiselle tai tuomarin antamasta päätöksestä valittamiseen.

Esimerkki

Kuvitellaan, että puoliso haluaa osoittaa, että omaisuus on omistusoikeutta eikä sitä tule jakaa näiden kahden kesken. Tähän kokeeseen sovelletaan adjektiivilakiin sisältyviä muodollisuuksia. Se on esitettävä tietyllä tavalla (yleensä kirjallisesti) ja tietyn menettelyn aikana. Adjektiivin oikeuden väärinkäyttö voi saada henkilön menemään, että häneen sovelletaan oikeutta. Eli jos adjektiivilain sääntöjä ei noudateta, asianomaisen aineellisen oikeuden soveltaminen menetetään.

Esimerkissä, joka meillä oli avioliiton kanssa, jos puoliso, joka haluaa, että omaisuus julistetaan omistusoikeudeksi, ei esitä todistetta vaaditulla tavalla tai määräajassa, hän voi menettää mahdollisuuden luovuttaa tämä omaisuus kokonaan hänelle vasta muodollisia eivätkä sisällöllisiä kysymyksiä.

Pp Sivu 00011